MOT- ohjelma kertoi nimittäin 35 vuoden uran Lahden verotoimistossa tehneestä Sirpa Tykkyläisestä, joka sai potkut, koska hänen työsuorituksensa jäi Verohallinnon tarkastelussa selvästi alle tavoitevauhdin. 

Verottaja edellyttää virkailijoiden saavuttavan työsuunnitelmassa sovitut tavoitteen 100-prosenttisesti, kun Tykkyläisen suoritus jäi pitkään alle 10 prosenttiin. Hänet irtisanottiin alisuoriutumisen vuoksi virkakäskyjen, huomautuksen ja varoituksen jälkeen.

So not, tämä nainen koki sen saman, mitä kymmenet tuhannet suomalaiset kokevat vuosittain: hän ei pärjännyt enää täysin muuttuneessa työssään.

Silloin otetaan yleensä itse lopputili, mutta julkisella sektorilla kuvitellaan näköjään sen työpaikan olevan ikuinen ja jätetään mieluummin ne työt telkemättä.

Li Anderssonille tämä tapaus on siis käsittämätön ja hän haluaisi nähdä mieluummin käsittelemätöntä, kuten saman MOT: n ohjelma kertoi vuosia sitten.

Kelan valitusosastolla oli 33.000 valitusta jonossa ja niillä kolmen (3) vuoden käsittelyaika. Sairaat, vammaiset ja nälkiintyneet ihmiset olivat siis käyneet hakemuksensa kanssa läpi Kelan jo muutenkin normaalia pidemmän ja sattumanvaraisen käsittelyn, mutta nyt tuleekin sitten vielä kolmen vuoden jonotus päälle.

Tuo Kelan valitusosasto ei kuitenkaan ollut mikään ”pimeä teknologiadystopia”, siitä kertoi osaston naispuolisen johtajan lausunto:

Tämä ruuhka johtuu siitä, että meillä oli osaston muutto uusiin tiloihin ja silloin ei  käsitelty puoleen vuoteen yhtään hakemusta (ME).

Oliko siellä kolmen vuoden jonossa sitten jonkinlaista "feministidystopiaa", sitä en tiijä.