Maanantaina käytiin hakuilemassa raunioilla, blogin päivittäjää vaan on laiskottanut.

Elvis sai käydä syömässä nakki-iltapalansa heti alkuun, reipastuu edelleen koko ajan. Jospa tässä lähiaikoina sen kanssa voisi ottaa jo pienen hakukokeilunkin?!

Dumle puolestaan meni täydellä teholla ympäri rauniota. Muuten hyvä, mutta pisti nenänsä kiinni ja luotti silmiinsä, eli huiteli maalimiesten ohi monta kertaa ihan vierestä. Maalimiehet eivät edes olleet ihan kamalan vaikeissa piiloissa, mutta sen verran kiven/rengaskasan/jonkun muun varjossa, että yks höntti ei hoksannut vaikka vieressä seisoi. No, kaikki löytyivät kuitenkin, yksikään ei jäänyt piiloonsa :)

Pitäisi siis ensinnäkin saada Dumle hoksaamaan sitä nenänkäyttöä (no kyllähän se välillä jäljelle lähti... mutta se ilmavainu!) ja toiseksi sitä, että minä oikeasti yritän näyttää sille sitä oikeaa suuntaa, johon kannattaa/pitää lähteä.

Treenien yhteydessä tuli huomattua mukava juttu Dumlen touhuista. Sillähän on pennusta asti ollut kevythäkki sekä sisällä nukkumapaikkana että autossa matkustamista varten. Aikaisempia koiria en ole häkkiin opettanut, mutta tämän kohdalla päätin jo ennen pennun tuloa, että kaikkea elämää (matkustamista, näyttelyitä, kisoja, yleisesti rauhoittumista) varten olisi hirmuisen kätevä totuttaa koira häkkiin. Olen mielestäni onnistunut ihan kohtalaisesti, tosin autossa Dumle mielummin on tuntunut olevan vapaana kuin menevän häkkiinsä (sinne se on aina käsketty, mutta kun on pari kertaa matkustettu ilman häkkiä...).

Treeneissä koirilla on pitkä aika odotella autossa, joten olen silloin jättänyt häkin auki, että Dumlekin pääsee vähän liikuskelemaan autossa. Viimeksi unohdin treeneistä lähtiessä pistää Dumlen häkkiin, minkä älysin vasta melkein kotipihassa. No, kotona kun avasin "koiraosaston" oven, niin sieltä häkistäänhän Dumle kuitenkin kömpi! Kotonakin olen nyt pitkästä aikaa huomannut sen menevän häkkiinsä lepäilemään. Ilmeisesti olen kuitenkin onnistunut tosi hyvin ja olenpas ylpeä siitä!