Ai että olen ylpeä molemmista karvakorvistani! Osui vissiin kerrankin olosuhteet kohdalleen treeneissä (EI tuullut koko ajan väärästä suunnasta, EI ollut märkää ja kurjaa), kun molemmat (sekä lähes kaikki muut ryhmän koirat) työskentelivät tosi hienosti.

Dumlelle otettiin ensin kaksi melko helppoa ja lyhyttä hakua tarkoituksena selvittää koiralle, että käteni osoittamassa suunnassa on oikeasti joku - ei tarvitse tarkastaa koko rauniota. Lähtöjähän ei tuolle ole enää hetkeen näytetty ollenkaan.

Toinen oli heti oikealla roskiksen takana (ei näistä kukaan mitään käsitä, mutta ajattelin ruveta laittamaan itselleni muistiin) ja toinen olikohan sitten vasemmalla mutkan ja kiviröykkiön takana. Roskikselle meni ihan suoraan, kivien taakse mennessä koukkasi lähtiissä pikkusen, mutta painui samantien kuitenkin oikeaan suuntaan.

Kolmanneksi täräytettiin sitten kauemmas, sen saman männyn juureen, jolle mennessä tuo silloin kerran säikähti jotain ja jonka lähelle ei meinannut viimeksikään mennä. No problem, sinne sujahti! Mahtavaa!

Elvikselle näytettiin lähdöt, mutta kääntelin sitä kuitenkin ympäri niin, ettei koko matkaa nähnyt kuitenkaan. Ihan villinä (Elviksen mittapuulla..) se siellä oli heti alkuun ja bongaili nakkipurkillisia ihmisiä parhaiksi kavereikseen. Ensimmäinen ukko taisi olla vasemmalla ensimmäisen tunnelin suulla. Elvis kouhotti hienosti suoraan kohti tunnelia, mutta ei nähnyt kuitenkaan tunnelin varjossa lymyävää maalimiestä. Kovasti jostain tuli haju, mutta kun ei vaan paikallistanut tarkalleen, että mistä, eikä meinannut uskaltaa lähteä ihan suoraan tunnelia kohti etsimään. Pyöri siinä lähistöllä, ja sitten se ilmaisi ensimmäistä kertaa, joskin ihan omalla tavallaan - jäi istumaan tunnelirinteen alapuolelle ja tapittamaan sinne tunnelin suuntaan tiiviisti. Edistystä sekin, aiemminhan se on epätietoisuuden vallatessa juossut takaisin mun luokse. Siinä vaiheessa taisin yrittää kannustaa sitä etsimään, jolloin se sitten tuli takaisin ja lähetin sen uudelleen. Ukolle annettiin lupa tulla vähän esille sieltä, jolloin Elviskin rohkaistui kiipeämään lähemmäs tunnelia ja ukko saatiin talteen.

Toinen oli vissiin sitten rengaskaivossa, eikä Elviksellä tainnut olla mitään ongelmaa sen kanssa. Juoksi sinne kohtalaisen suoraan, meni hieman ohi, pysähtyi hölmistyneenä ja sai sitten hajun sieltä kaivon pohjalta. Uskalsi mennä ihan lähelle kurkkimaan ja ottamaan namit, vaikka aiemmalla kerralla jännitti vähän rengaspinosta ilmestynyttä maalimiestä.

Kolmas maalimies oli kauimmaisena Elviksen tähän astisista hauista, taaempana siis ja varjossa männyn ja rengaskasan välissä. Sinne on hieman hankala päästä suorinta mahdollista linjaa, vaikka toki esim. Dumle näppäränä kaverina pyllertää itsensä siitä kivien ylitsekin. Ja siitä lähti Elviskin - Elvis, joka on aina ollut ketterä kuin norsun ja virtahevon risteytys! Pääsi melkein perille asti, pysähtyi ja totesi että hitto vie, on tänne helpompikin reitti. Tuli takaisin ja kiersi polkua pitkin :) Sitten ei enää tullutkaan haju niin selvänä siihen suuntaan, joten ohi meni, ja emäntä meinasi jälleen melkein pyörtyä, kun arkajalka-hissukka-vässykkä Elvis paineli menemään pitemmälle mettään varjoisalle alueelle ja hetken päästä tunneleiden taakse mäen rinteelle (just sinne, missä Dumle kiljui jotain kauhistusta yhdellä kerralla). Aika kauan se ihan oikeasti teki töitä siellä, kyllä siitä näki ettei se huvikseen haahuillut, vaan jostain selvästi tuli se ukon (nakkien) haju, ei vaan meinannut tärpätä. Paitsi löytyihän se tietenkin sieltä lopulta, ei tarvinnut mennä auttamaan.

Jostain syystä nuo Elviksen suoritukset jäävät paremmin mieleen. Varmaan siksi, kun se on edistynyt ihan tässä jo reilun kuukauden (? kauanko ollaan käyty?) aikana ihan äärettömästi. Vaadin, että jokainen tuttu ja kaveri, joka tuntee sen paniikki-ahdistus-Elviksen, tulee mukaan seuraamaan meidän treenejä! Ei sitä kukaan muuten usko, miten mahtavasti se siellä tosta noin vaan käy etsimässä (ja löytääkin vielä!) vieraita ihmisiä (ja nakkia). Onneksi ryhmäläisistä osa oli näkemässä sen ensimmäisen makkararinki-kerran ja jaksaa edelleen mainita, että tuo ei ole se sama koira :)