Lauantaina käväsin raunioilla tunnin verran, kun paikalle oli käsketty kaikki hakuilijat koirien tason näkemiseksi ja ryhmien uudelleen jakoa varten. Meillä pitäisi jatkua samaan aikaan, kun mulle ei muiden harrastusten vuoksi käy muut ajat. Uusi ryhmäjako - jota ei ole vielä(kään) julkaistu - tulee voimaan maaliskuun alussa.

Maanantaina oltiin sitten viimestä kertaa meidän jättiryhmän kanssa treenaamassa. Aluksi meitä olikin paikalla melko paljon, mutta viimeisten koirien vuorolla porukka olikin vähentynyt jo huomattavasti...

Dumlelle otettiin suoria linjoja ja umpipiiloja, lähtöjä ei näytetty. En tiedä, onko lajin idea hiipinyt pikkuhiljaa Dumlenkin korvien väliin vai onko Tardak rauhoittanut ylimääräistä häsäämistä (olen ihan vainoharhainen, kun arvuuttelen mikä johtuu mistäkin), mutta Dumle teki tosi hyvät haut ilman ylimääräisiä kieppumisia, ja kulman takana odotellessa malttoi nätisti istua, kunnes Marikan karjunta TUU VAAN! kuului. (Pitänee ehkä ruveta vaatimaan paikallaoloa hetki Marikan karjumisenkin jälkeen, nyt Dumle pinkaisee heti ylös sen kuullessaan.)

Eka ukko oli oikealla roskiksen sisällä. Dumle sai hajun heti paikalle tullessa ja innoissaan ampaisi liikkeelle heti, kun sain pannan pois - siis ennen lähtökäskyä... Jonkun verran piti kierrellä ennen kuin hoksasi mennä ottamaan namit roskiksen kyljessä olevasta reiästä, eikä pelännyt yhtään maalimiehen kipatessa roskiksen nurin.

Toka ukko oli suoraan edessä polun päässä rengaskaivossa. Suoraan sinne ja reunan yli kurkkimaan ukkoa ja nameja. Loistavaa. Kolmas ukko pistettiin oikealle pakastimeen, ei mitään ongelmaa sielläkään.

Elvikselle pistettiin myös eka ukko samaan roskikseen, kuin Dumlellekin. Lähtö näytettiin ja sitten käännettiin ympäri. Ei mitään ongelmaa hoksata, missä ukko on, mutta perhana kun ei uskalla mennä paria metriä lähemmäksi taaskaan, vaan jäi siihen kiertämään ja louskuttamaan roskikselle. Parin lähetyksen jälkeen ja siirryttyäni muutaman askelen lähemmäs Elvis uskalsi kuitenkin käydä nappaamassa namit reiästä työnnetystä kädestä, ja vähän reippaammin uskalsi tulla lähelle, kun kävin kippaamassa roskiksen nurin.

Toka ukko oli bunkkerin takana, taas näytettiin lähtö ja sitten käännettiin. Meni ihan reippaasti, vähän ohi varjossa lymyävän maalimiehen, ja sitten löytyi. Kolmas laitettiin rengaskasaan - sekin paikallistettiin heti, mutta jonkun aikaa piti pyöriä ympärillä ja tarkistaa, josko se haju tulisikin jostain muualta. Ei innostunut löydöstään niin paljoa, että olisi noussut rengaskasaa vasten nousemaan, joten maalimiestä piti ohjeistaa palkkaamaan koiran tuijotellessa kasan vieressä. Tällä kertaa ei enää pelästynyt, kun maalimies nousi esiin!

Elviksen kanssa otin vuoroa odotellessa myös hieman seuraamista, joka sujui mainiosti. Hyvä reissu!