Eräs seuralainen oli ihana ja järjesti seuralaisten koirille mahdollisuuden joukkotarkastukseen. Suunnitelma romuttui kyllä huolella, kun alunperin kiinnostuneista ei sitten kuulunutkaan mitään, kun tarkastuksen ajankohta olisi pitänyt oikeasti saada sovittua. Paikalla oli siis Dumlen ja Elviksen lisäksi Anun omat kaksi koiraa... Anu totesi saman, minkä minä syksyllä cairnien uintireissua järjestäessäni: mitään ei viiti kyllä enää yrittää järjestää ikinä!

No, neljästä koirasta saatiin kuitenkin kuvat, eikä kellään ollut mitään ikäviä yllätyksiä.

Dumle simahti melkein heti piikin saatuaan ja samoin kävi herääminenkin. Elviksen päässä ja muualla elimistössä surrasi taas aivan ylikierroksilla, kun vieras paikka oli niiiiiiiiiin kamala, joten se ei meinannut nukahtaa millään. Välillä näytti olevan jo umpiunessa, mutta kun koitin liikahtaa hieman, niin se koitti samantien rämpiä jaloilleen. Sille tökättiin jo vähän lisääkin rauhoittavaa, mutta silti se sätki kuvauspöydällä aina tilaisuuden tullen... Ja pöydältä alas päästyä se olisi ollut heti jatkamassa matkaa, vaikkei jalat oikein perässä pysyneetkään. Nyt kotona se onkin sitten kuin mikäkin 15-vuotias, ihan tillin tallin, pysähtyy tuijottelemaan kaukaisuuteen ja pihaa kolatessani jäi pötköttelemään keskelle pihaa. Nyt molemmat vetelevät sikeitä kylki kyljessä tuossa vieressä.

Dumlen selässä ja kyynärissä ei ollut mitään sanottavaa, lonkissa oli hieman väljyyttä, mutta kuvanneen lääkärin mukaan pienillä koirilla yleensäkin on. Lonkista ja kyynäristä ruvetaan nyt odottelemaan virallista lausuntoa.

En ollut älynnyt pyytää liitosta Elviksen aiempia kuvia vertailtavaksi, mutta eipä sillä mitään järisyttäviä muutoksia ilmeisesti ole kuitenkaan tullut. Aiemmin kuvaamaton selkä oli ok. Kuvia ei laitettu liittoon.