Ai että mä olen niiiiiiiiiin tyytyväinen Dumleen! Siitä tulee vielä ihan tykki, jos itse pysyn perässä.

Treenien aluksi otettiin keppejä, tällä kertaa jo ihan täysmittaisena. Ja herttinen sentään, pikku karvatyyppi on tehnyt viikon aikana ajatustyötä, ja kiemurteli heti ekalla yrityksellä melkein koko matkan pysähtymättä tai epäröimättä! Siinä rupesi jo Tiinalla olemaan kiire tulla perässä liinan kanssa. Otettiin toki useampi kerta molemmilta puolilta, ja ihan joka kerta ei mennyt noin hyvin, mutta kuitenkin monta kertaa mentiin pitkiä pätkiä pysähtelemättä ja epäröimättä. Seuraaminenkohan sieltä koittaa puskea läpi, kun koiran ollessa mun vasemmalla puolella se jäi mua tapittamaan välillä..?

Odotellessa otin itsekseen putkea (melko suora) ja se meni melko sujuvasti. Pari kertaa Dumle tuli putken ohi mun perässä, mutta heti seuraavalla yrityksellä meni ongelmitta putkeen. Nää taisi olla joka kerta niin, että koira oli mun vasemmalla puolella ja itse olin ihan hitusen mutkalla olevan putken ulkokaarella.

Pussiakin saatiin mennä itsekseen, mutta vähän arastelin, kun ajattelin, etten uskalla suoraan ottaa ihan umpinaisena, jos Dumle ei vaikka uskalla mennäkään suoraan läpi. Sain kuitenkin avustajan pitämään pussin suuta hieman auki (kiitos vaan!), joten saatiin pussiakin treenattua. Ihan reippaasti Dumle sinne meni, itse asiassa ensimmäisellä kerralla hilpaisi sinne omine lupineen, kun halusi mennä kurkkaamaan ihanaa ihmistä pussin toisessa päässä... Pari kertaa sähläsi ohikin, mutta kumminkin saatiin useampi onnistuminen.

Ensimmäistä kertaa otettiin myös hyppyä (ja nyt mun täytyy takoa itselleni kalloon käskysanaksi AITA, koska HYPPY-käskyä ollaan käytetty tokon hypyllä) ja sain Dumlen innostumaan ihan kunnolla mittatilaustyönä tehdyn farkunlahje-repimislelun retuuttamisesta, vaikka aiemmin se ei tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta. Ihan vaan heitettiin lelu yli, koira perässä, ja sitten itse perässä leikkimään koiran kanssa. Aluksi rima oli maassa, toiselle kierrokselle sitä nostettiin hieman. Eihän Dumlella tässä mitään muuta ongelmaa ollut kuin se, että kierrokset nousivat tästä huippukivasta touhusta aavistuksen verran liikaa. Toisaalta, mielummin niin päin, kuin että joutuisin hurjana innostamaan ja tsemppaamaan koiraa, nimim. Been there, done that. Täytyy ruveta lelu kädessä vaatimaan istumista ja palkata lelulla pelkästä istumisestakin, koska muuten Dumle kääntyy aina eteeni vaatimaan lelua pylly menosuuntaan päin. Ei ehkä tehokkain mahdollinen lähtöasento...

Lopuksi käytiin vielä kertaamassa keppejä ja kaikki kolme paikalla ollutta koiraa kiepsutteli menemään tosi hienosti! Aivan mahtavat tulokset muutaman harjoittelukerran jälkeen. Jälkeenpäin ihmettelimme porukalla, että miksi tästä opetustavasta puhuta enempää - kouluttajamme Tiina oli tämän oppinut noin vuosi sitten eräässä koulutuksessa ja kuulemma tätä käyttävät useat Suomen huippuagilitaajat (kyllä se Tiina mainitsi nimiäkin, mutta eihän ne mulle päähän jää). Toimii näille ainakin!