Viime viikolla otettiin Dumle ekaa kertaa mukaan vähän pidemmälle metsälenkille. Hirmuista kyytiä se pisteli menemään Elviksen perässä ja TAAAAS ne huusi hakemaan namia...! Jostain syystä tuolla metsässä on muuten vähän jännää, joten välillä pitää loikkia menemään niska- ja selkäkarvat pörhöllään. Mitään se ei kuitenkaan varsinaisesti siellä näytä arastelevan, menee lujaa joka paikkaan.

Kepit on viimeisin hitti; ei meinaa pikaisista ulkoiluistakaan tulla oikein mitään, kun tyyppi ei muista edes pissalla käydä riekkuessaan keppien ja käpyjen kanssa.

Metsäilyn jälkeen jaksoi jo vähän levätäkin.

Sitten vähän painittiin Elviksen kanssa.

Emännälle pusu!