Laiskamato vaivaa edelleen blogin päivittäjää.

Virallisiin kisoihin ilmoittautumista on taas lykätty, ja lykätäänkin varmaan loppukesään tai syksylle. AgiRodussa meidät nähdään suosiolla möllijoukkueessa sitten ja siihen asti treenataan ahkerasti epiksissä.

...koska unohdin ilmoittautua kesän ulkokenttätreeneihin. Jatkamme hallilla joka tapauksessa, mutta en ollut hoksannut ollenkaan, että JanKK:n kesäkaudelle piti ilmoittautua jo maaliskuussa. Hupsis!

Maaliskuussa järjestimme cairn-porukalla cairnien agipäivän Hyvinkään koiraurheilukeskuksella. Kouluttajana meillä oli Seppo Savikko ja paikalle saatiin 13 cairnia (ja jokunen lisää katsomon puolelle). Itse koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, kun Seppo ohjeisti palkkaamaan myös niistä iloisista, vauhdikkaista ja onnistuneista suorituksista, eikä vain niistä vaikeista kohdista, joihin jäädään jankkaamaan. Ai että oikein palkattaisiin, kun koira tekee sitä, mitä halutaan, no kappas! Sen jälkeen olenkin koittanut pakottaa itseäni palkkaamaan useamman kerran kesken radan ja yritän olla ahnehtimatta liikaa ("no jatketaan nyt vielä kun menee niin hyvin!").

Keinun, jota Dumle on alusta asti arastellut, suhteen tuli eräissä treeneissä melkoisesti takapakkia, kun Dumle pääsi ryntäämään sinne itsekseen, enkä ehtinyt sitä jarruttelemaan saati keinahtamista hidastamaan. Sen jälkeen se ei kerta kaikkiaan meinannut mennä keinulle mitenkään. Useiksi viikoiksi jätettiin keinu kokonaan pois, jotta saataisiin edes puomille vauhtia ja luottavainen fiilis. Sitten oli tarkoitus alkaa keinun opettelu ihan alusta. Eräiden treenien lopuksi sitten ajattelin, että kokeillaanpa tolkuttomalla namimäärällä keinua ihan varovasti, ja kappas, sehän menikin. Sitä keinahtamista Dumle pelkää ja sen takia hiipii ylöstuloa melko varovaisesti keinahtamista odotellen, mutta heti keinahtamisen jälkeen jatketaan taas reippaasti. Tehtiin sillä kertaa ihan vaan kerran, seuraavalla kerralla sitten useammin ja sen jälkeen on otettu keinu mukaan ratoihinkin. Toki keinulle mennessä jarrutetaan ihan kunnolla ja keinulle ladotaan ihan reilusti nameja, mutta näin se on nyt saatu menemään melko sujuvasti!

Perjantaina 16.4. käytiin RimA:n järjestämissä epävirallisissa kisoissa. Ilmoitin aluksi kahteen starttiin mölliluokassa ja ajattelin, että jos on hyvä fiilis, niin ilmoitan sitten kilpailevien luokkaankin. Odotin, että ensimmäinen rata vieraassa paikassa tuhraantuisi haisteluun ja toisella kierroksella sitten olisi jo jotain toivoakin. Yllättäen ensimmäinen rata lähtikin ihan vauhdikkaasti ja energisesti!

Kolmannen hypyn jälkeen tuli melko tiukka käännös seuraavalle hypylle ja kun tuomari sattui olemaan kolmannen hypyn jälkeen suoralla linjalla, lähti Dumle hiukan tuomaria katsomaan. Olisi ehkä kääntynyt kuitenkin mukaani, ellei samasta suunnasta olisi radalle tupsahtanut pari-kolmevuotias tenava. Dumle oli jo ennen radalle menoa intoillut hallissa pyörivien lasten mukaan, joten sinnehän se sitten paineli muksun mukaan ja radalta pois. Itseäni jäi ärsyttämään tuo lapsen radalle päästäminen tosi paljon, koska rata meni melko mukavasti sitten, kun sain koiran takaisin hommiin. Tässä tärisevää ja suttuista videopätkää tuosta radasta:

Toinen startti samalle radalle kaatui samaan kohtaan; Dumle hidasti ja jäi katsomaan sinne, mistä se lapsi tupsahti edelliselle radalle. Ajattelin, että kun siellä ei ketään tällä kertaa näy, niin saan Dumlen lähtemään mukaani, mutta sitten se muutti mieltään ja paineli samaa reittiä jälleen radalta pois. Kun sain sen takaisin radalle, niin menin vain pari estettä ja poistuin suosiolla.

Innostuneena ensimmäisen radan hyvästä fiiliksestä (karkureissun jälkeen) menin kumminkin ilmoittamaan Dumlen myös kilpailevien luokkaan. Hitto vie, meillähän oli treenikaverikin mukana ja Nada oli ilmoitettu sekä mölleihin että kilpaileviin heti alkuunsa. Sinne siis! Molemmat rupesimme katumaan tuota ilmoittautumista siinä vaiheessa, kun kilpailevien radalle kannettiin keinukin. Koitettiin psyykata toisiamme, että sitten vaan otetaan hylly palkkaamalla koiraa, jos muuten meinaa meno siihen tyssätä.

Tuokin rata meni Dumlen kanssa melko kivasti ja iloisesti. Jokusen kerran taisin itse vähän kiirehtiä enkä huolehtinut, että koira todella on menossa sinne minne haluan, ja jonkun kerran Dumle meni vaan ihan sujuvasti esimerkiksi putkesta ohi, vaikka oli sinne kohtalaisen suoraan menossakin - tuota se tekee jonkun verran treeneissäkin ja vissiin vaan itse pitäisi vielä huolellisemmin se ohjata oikeaan paikkaan, ettei lähde keskenään tutkimusmatkalle. Kepeillä tuli virhe, kun Dumlen vauhti rupesi kasvamaan enkä itse pysynyt perässä. Pelätty keinu oli suoralla hypyn ja pituuden jälkeen ja sinne menon varmistin vissiin aika kuuluvalla ODOTA-käskyllä. Kyllä se taas jännitti Dumlea ja hetken juuri ennen keinahdusta ajattelin, että kohta se hyppää alas sieltä, mutta sain kuitenkin kehumalla sen pysymään kyydissä ja keinulta virheetön suoritus! Sen jälkeen unohdinkin, että koiraa pitää ohjata myös vaikean paikan jälkeen, mutta menipähän keinu ainakin hienosti! Tässä video myös tuolta radalta:

Kaikista mahdollisista epävirallisista kisoista suurinpiirtein Hämeenlinna-Hyvinkää-akselilla saa mielellään laittaa tietoa! Pitää nyt koittaa kovasti hankkia kokemusta eri paikoista, jotta AgiRodussa ei tällä kertaa häivyttäisi radalta.